Suomen senaatti

Keisarillinen Suomen senaatti
Historia
Perustettu	18. elokuuta 1809
Lakkautettu	27. marraskuuta 1918
Seuraaja	Valtioneuvosto Korkein oikeus Korkein hallinto-oikeus
Johto
Puheenjohtaja	Suomen kenraalikuvernööri
Kokouspaikka
Entinen Senaatintalo, nykyinen Valtioneuvoston linna Helsingin Senaatintorilla.
Senaatintalo

Keisarillinen Suomen senaatti oli vuosina 1809–1918 toiminut Suomen suuriruhtinaskunnan korkein siviilihallintoelin ja tuomioistuin. Se jakautui kahteen erilliseen osastoon, talousosastoon ja oikeusosastoon, jotka vastasivat nykyisiä valtioneuvostoa ja korkeinta hallinto-oikeutta (talousosasto) ja korkeinta oikeutta (oikeusosasto).^[1] Talousosasto oli edelleen jaettu toimituskuntiin, jotka vastasivat nykyisiä ministeriöitä. Senaatin jäseniä kutsuttiin senaattoreiksi vuodesta 1858 alkaen.^[2] Senaattorin tehtävä oli luottamustoimi, ei virka.^[3]

Senaatti perustettiin vuonna 1809 nimellä Keisarillinen hallituskonselji. Nimi muuttui 1816 Keisarilliseksi senaatiksi. Sen virallisena puheenjohtajana toimi Suomen kenraalikuvernööri, mutta hän ei yleensä käytännössä osallistunut sen työskentelyyn. Vuodesta 1822 kummassakin osastossa toimi erityinen varapuheenjohtaja, joka tosiasiallisesti johti käytännön toimintaa. Sitä ennen osastoja oli johtanut niiden vanhin jäsen. Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja vastasi periaatteessa nykyistä Suomen pääministeriä ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttiä.^[1] Senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja vastasi korkeimman oikeuden presidenttiä.^[4]

Senaatti oli luonteeltaan keisarillinen hallintovirasto, jonka jäsenet olivat vastuunalaisia ainoastaan keisarille, eikä sillä ollut parlamentaarista vastuuta säätyvaltiopäiville tai eduskunnalle ennen keisarivallan kukistumista maaliskuussa 1917. Senaattorit nimitettiin keisarillisella valtaluvalla periaatteessa kolmeksi vuodeksi kerrallaan, joskin erityisesti autonomian ajan lopulla senaattia uusittiin tiheämminkin. Toisaalta samat henkilöt saattoivat jatkaa senaattoreina vuosikymmenten ajan luvan aina uusiutuessa.^[5] Senaatti jatkoi toimintaansa vielä jonkin aikaa Suomen itsenäistymisen jälkeen. Loppuvuodesta 1918 senaatin talousosasto nimettiin valtioneuvostoksi ja senaattorit ministereiksi.^[4] Oikeusosaston tilalle oli vähän aiemmin perustettu korkein oikeus. Talousosaston lainkäyttötehtävät siirtyivät samoin 1918 perustetulle korkeimmalle hallinto-oikeudelle.^[1][6]

1. ↑ ^{a b c} Hallituskonseljista korkeimpaan hallinto-oikeuteen 1809-2009 (Arkistoitu – Internet Archive). Suuriruhtinaanmaasta nykyajan oikeusvaltioksi. Helsinki 2009.
2. ↑ Valtioneuvoston historiaa Valtioneuvosto. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 16.8.2013.
3. ↑ Savolainen, Raimo (toim.): Oma hallinto, s. 73. Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5635-2.
4. ↑ ^{a b} Tyynilä, Markku: Senaatti: tutkimus hallituskonselji-senaatista 1809-1918, s. 355–356. Helsinki: VAPK-kustannus ja Hallintohistoriakomitea, 1992. ISBN 951-37-0822-5.
5. ↑ Jorma Selovuori ja Tuomas Parkkari (toim.): Hallintohistorian tilastoja 2, s. 3–4. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1995.
6. ↑ Kari, Markus – Kekkonen, Jukka – Jokisipilä, Markku: Oikeusvaltion rakentaja: Korkein hallinto-oikeus 100 vuotta, s. 21, 28, 93. Helsinki: Edita, 2018. ISBN 978-951-37-7428-8.